Vuoden 1978 Lufthansa-ryöstö tunnetaan edelleen yhtenä Yhdysvaltojen rikoshistorian näyttävimmistä ja puhutuimmista rikoksista. Ryöstön toteutti järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluva Lucchese-rikollisperhe, joka hyödynsi lentokentällä työskentelevän Louis Wernerin toimittamaa sisäpiiritietoa. Werner tiesi tarkasti, milloin Lufthansan rahtiterminaalissa oli suuria käteismääriä ja koruja säilytyksessä sekä milloin vartiointi oli heikointa. Ryhmän johtajana toimi Jimmy Burke, jonka tarina ikuistettiin myöhemmin Martin Scorsesen elokuvassa 'Mafiaveljet'. Kohteena oli rahtiterminaali, jossa odotti miljoonien arvoinen saalis. Ryöstön suunnittelu oli tarkkaa, toiminta huipputehokasta ja aikataulutus täydellistä. Tämän tapauksen merkitys rikoshistoriassa on valtava, sillä se paljasti konkreettisesti, kuinka vaaralliseksi ja tehokkaaksi järjestäytynyt rikollisuus voi kehittyä silloin, kun heillä on käytössään sisäpiiritietoa. Lufthansa-ryöstö oli selkeä osoitus siitä, että jopa tiukasti valvotuissa paikoissa voi olla haavoittuvia kohtia, joita taitavasti toimivat rikolliset voivat hyödyntää. Tapaus ei ollut ainoastaan massiivinen rikos, vaan myös hälytyskello turvallisuusviranomaisille, joille se osoitti, kuinka tärkeää on huomioida myös sisäiset uhkatekijät turvallisuuden suunnittelussa ja toteutuksessa.
Lufthansa-ryöstön toteutus New Yorkin JFK-lentokentällä perustui nopeaan ja äärimmäisen tarkkaan toimintaan. Ryöstäjät saapuivat paikan päälle aikaisin aamuyöllä, hetkeen jolloin alueella oli vain vähän henkilökuntaa. He olivat naamioituneita ja aseistettuja, ja tiesivät tarkalleen missä työntekijät liikkuivat ja miten turvallisuusjärjestelmät toimivat. Ensimmäisenä rikolliset ottivat haltuunsa vartijat ja työntekijät, sitoivat heidät ja kytkivät pois käytöstä kaikki mahdolliset hälytykset. He liikkuivat kohteessa nopeasti ja ammattimaisesti, koska heidän sisäpiiritietonsa mahdollisti reittien ja toimintatapojen ennakoinnin. Saaliiksi ryöstössä saatiin valtavat määrät rahaa – noin viisi miljoonaa dollaria käteistä – sekä lisäksi arviolta 875 000 dollarin edestä jalokiviä. Koko operaatio oli ohi vain muutamissa minuuteissa, ja rikolliset poistuivat paikalta jälkiä jättämättä. Ryöstö tapahtui niin puhtaasti ja tarkasti, ettei poliisille jäänyt aluksi juuri lainkaan todisteita. Tämä teki tutkinnasta erittäin vaikean. Lufthansa-ryöstö toimii edelleen esimerkkinä siitä, kuinka tarkka suunnittelu, sisäpiiritiedon hyödyntäminen ja nopea toiminta voivat mahdollistaa suurten rikosten toteuttamisen jopa erittäin valvotussa ympäristössä.
Heti Lufthansa-ryöstön jälkeen alkoi ryöstöön osallistuneiden henkilöiden keskuudessa levitä pelko mahdollisista tietovuodoista. Jimmy Burke, joka toimi operaation johtajana, ei halunnut ottaa riskiä siitä, että joku puhuisi poliisille. Tämän seurauksena alkoi traaginen tapahtumaketju, jossa useita ryöstöön osallistuneita murhattiin hiljentämistarkoituksessa. Tämä väkivallan aalto herätti nopeasti FBI:n huomion, ja viranomaiset käynnistivät laajan tutkinnan. FBI käytti useita keinoja ryhmän jäljittämiseksi, mutta suurin osa ryöstösaaliista ei koskaan löytynyt. Jimmy Burke ei saanut virallisia syytteitä juuri tästä ryöstöstä, mutta hänen roolinsa oli kiistaton. Tutkinta paljasti järjestäytyneen rikollisuuden toimintatapoja ja toi esiin sen, kuinka pelko ja epäluulo voivat nopeasti hajottaa rikollisorganisaation sisältä. Lufthansa-ryöstö jäi osittain mysteeriksi, sillä monet tapahtuman yksityiskohdat jäivät selvittämättä. Tapaus toimii muistutuksena siitä, että suurinkin rikollinen suunnitelma voi romahtaa sisäisiin jännitteisiin ja epäluottamukseen. Lisäksi se osoitti poliisille ja tutkijoille, kuinka tärkeää on seurata paitsi rikospaikan todisteita, myös tapahtumia rikollisten välisessä dynamiikassa.
Lufthansa-ryöstö on noussut maailmanlaajuisesti yhdeksi tunnetuimmista ja tutkituimmista rikoksista, joka elää edelleen rikoshistoriassa ja populaarikulttuurissa. Tapaus on innoittanut lukuisia kirjoja, dokumentteja ja erityisesti Martin Scorsesen ohjaamaa elokuvateosta 'Mafiaveljet', jossa ryöstön tapahtumia kuvataan osana järjestäytyneen rikollisuuden arkea. Ryöstön perintö ei perustu ainoastaan saaliin suuruuteen vaan erityisesti sen jälkiseurauksiin – murhiin, petoksiin ja järjestelmien murtumiseen rikollisryhmän sisällä. Lufthansa-ryöstö on osoitus siitä, kuinka tarkka suunnittelu ja nopea toiminta voivat johtaa lyhytaikaiseen menestykseen, mutta myös siitä, kuinka sisäinen epäluottamus voi koitua rikollisten kohtaloksi. Tapaus on jättänyt pysyvän jäljen myös turvallisuusalan toimintamalleihin, sillä se osoitti, kuinka tärkeää on huomioida myös sisäiset uhat turvallisuusstrategioissa. Nykyään Lufthansa-ryöstö nähdään esimerkkinä rikollisneroudesta, mutta samalla muistutuksena siitä, että lopulta järjestäytynyt rikollisuus on altis samoille inhimillisille heikkouksille kuin muutkin ilmiöt – ahneus, pelko ja petturuus voivat tuhota tarkimmankin suunnitelman.