Vuonna 1963 toteutettu Suuri junaryöstö on yksi Ison-Britannian rikoshistorian tunnetuimmista ja puhutuimmista tapauksista. Bruce Reynoldsin johtama rikollisjoukko koostui viidestätoista kokeneesta rikollisesta, joiden tavoitteena oli pysäyttää Glasgowsta Lontooseen matkalla ollut Royal Mail -juna. He tiesivät, että juna kuljetti mukanaan huomattavan määrän rahaa, joka oli tarkoitettu jakeluun ympäri maata. Suunnitelma perustui tarkkaan kerättyyn tietoon junan kulkureiteistä, aikatauluista ja turvallisuusjärjestelyistä. Ryhmä valitsi paikan rikokselle huolella, sillä Buckinghamshiren syrjäinen maaseutu tarjosi täydelliset olosuhteet operaatioon ilman välitöntä poliisin uhkaa. Rikolliset valmistautuivat viikkojen ajan harjoittelemalla toimintaa ja suunnittelemalla jokaisen yksityiskohdan. Heidän tarkoituksenaan oli toteuttaa ryöstö mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti, ilman tarpeetonta väkivaltaa tai ylimääräisiä riskejä. Tämä valmistautuminen ja huolellinen suunnittelu osoittivat, kuinka tarkalla ennakkotyöllä ja oikean tiedon avulla rikolliset voivat toteuttaa jopa historiallisen mittaluokan iskun, joka jää elämään kansakunnan kollektiiviseen muistiin sukupolvien ajaksi.
Elokuun 8. päivän varhaisina tunteina vuonna 1963 rikollisjoukko siirtyi toteuttamaan kuukausia hiottua suunnitelmaansa. He manipuloivat rautatien turvasignaalit siten, että Royal Mail -juna pysähtyi tarkalleen suunniteltuun paikkaan Buckinghamshiressa sijaitsevan Bridego Bridgen lähelle. Tämä sijainti oli valittu sen syrjäisyyden vuoksi, jotta operaatio voitiin suorittaa ilman välittömiä häiriöitä. Rikolliset etenivät nopeasti ja ammattimaisesti: he iskivät junaan, lamauttivat kuljettajan ja siirtyivät nopeasti rahavaunujen luo. Ryhmän jäsenet lastasivat käsittämättömän määrän rahasäkkejä valmiiksi odottaviin pakettiautoihin. Saaliin arvo oli aikansa mittakaavassa valtava, noin 2,6 miljoonaa puntaa, joka vastaisi nykyrahassa huomattavasti suurempaa summaa. Ryöstö kesti vain muutamia minuutteja ja toteutettiin äärimmäisellä tarkkuudella ja koordinaatiolla. Koko operaatio osoitti rikollisten järjestelmällisyyttä ja heidän kykyään toimia yhdessä tiiminä tehokkaasti. Vaikka operaatio itsessään oli mestarillinen, myöhemmät virheet, kuten huolimattomasti jätetyt todisteet piilopaikassa Leatherslade Farmilla, johtivat heidän kiinnijäämiseensä. Tämä tapaus on osoitus siitä, kuinka tarkasti suunniteltu rikos voidaan toteuttaa lähes täydellisesti, mutta pienet huolimattomuudet voivat silti paljastaa sen tekijät.
Suuren junaryöstön tutkinta käynnistyi nopeasti sen jälkeen, kun rikos paljastui viranomaisille. Poliisi aloitti laajamittaiset etsinnät ja tutki kaikkia mahdollisia johtolankoja, joita rikolliset olivat jättäneet jälkeensä. Piilopaikaksi valittu Leatherslade Farm osoittautui sekä suojaksi että kohtaloksi ryhmälle, sillä alueelta löytyi merkittäviä todisteita. Poliisit löysivät sormenjälkiä, ruokapakkauksia ja jopa rahasäkkejä, jotka yhdistivät paikan suoraan ryöstöön. Viranomaiset tekivät yhteistyötä koko maan kattavasti ja ottivat käyttöönsä uusia tutkimusmenetelmiä ja tekniikoita. Suurin osa ryöstöön osallistuneista henkilöistä saatiin kiinni muutaman kuukauden kuluessa ja heidät tuomittiin pitkille vankeusrangaistuksille. Poikkeuksena oli Ronnie Biggs, joka onnistui pakenemaan vankilasta ja vietti suurimman osan elämästään karkumatkalla Etelä-Amerikassa, erityisesti Brasiliassa. Hänen pakonsa lisäsi koko tapauksen legendaarista asemaa. Suuren junaryöstön tutkinta ja pidätykset osoittivat, kuinka vaikeaa on toteuttaa täydellinen rikos ilman jälkiä. Samalla se toimi muistutuksena siitä, että rikollisuuden suunnittelu on yksi asia, mutta rikoksen jälkihoito ja pako ovat aivan oma haasteensa, jossa yksikin virhe voi johtaa kiinnijäämiseen.
Suuri junaryöstö on ajan saatossa noussut rikoshistorian lisäksi osaksi brittiläistä kulttuuriperintöä ja populaarikulttuuria. Tapaus on innoittanut lukemattomia elokuvia, kirjoja, dokumentteja ja musiikkikappaleita, jotka ovat tehneet siitä sukupolvesta toiseen tunnetun tarinan. Ryöstön suunnittelun tarkkuus, toteutuksen rohkeus ja henkilöhahmojen värikkyys ovat olleet otollista materiaalia medialle. Erityisesti Ronnie Biggsin tarina pakenemisesta ja hänen elämänsä Etelä-Amerikassa ovat lisänneet tapauksen vetovoimaa. Monet pitävät ryöstöä esimerkkinä rikollisesta neroudesta ja kapinasta järjestelmää vastaan, vaikka sen seuraukset olivatkin vakavia. Tapaus toimii muistutuksena siitä, kuinka yksi rikos voi jättää pysyvän jäljen kansakunnan kollektiiviseen muistiin. Se kuvastaa myös yhteiskunnan muuttuvia asenteita rahaan, valtaan ja rikollisuuteen. Nykyään Suuri junaryöstö nähdään paitsi aikansa rikoksena, myös kertomuksena rohkeudesta, kekseliäisyydestä ja vaaranhalusta. Tapauksen perintö elää edelleen niin populaarikulttuurissa kuin oikeushistoriassakin, ja sen tarina jatkaa kiehtomistaan uusia sukupolvia, jotka etsivät kertomuksia rohkeista teoista ja poikkeuksellisista ihmisistä.